Speedtrap on palauttanut metallin allekirjoittaneen levysoittimeen. Ranger sekä Speedtrap ovat tehneet tämän vuoden kovimmat metallilevyt joita kehtaa soittimisessa pyöritellä näin syksyn iltojen pimennettyä. Eikö metalli sitten ole voinut hyvin? No ei ainakaan arvostelijan mielestä. Valtavirta metalli on ollut 2000-luvulla keskivertoa paskaa, mutta nyt on palattu olennaisten perusasioiden äärelle. Mun täytyy kuitenkin tunnustaa, että metalli on pyörinyt viime vuosina levysoittimessa huomattavan harvinaisesti, mutta Powerdose tuntuu murtaneen tämän taian. Miksi näin sitten on? No, Speedtrap on niputtanut yhteen toimivia elementtejä heavysta ja hardcoresta. Uskon lopputuloksen tyydyttävän niin hevin kuin hardcoren ystäviäkin. Vaikka raja-aita punkin ja metallin välillä tuntuu olevan melko korkea eritysesti täällä Suomessa.
Levyn nimikkobiisi avaa LP:n b-puolen ja on todella kovaa tykitystä. Oikeastaan mukana ei ole yhtään täyterallia vaan kaikki kappaleet toimivat mukavasti. Speedtrapin syvin olemus on sen täydellinen sopiminen kaljanjuontiin. Jalka alkaa vipattaa väkisinkin kiimaisen tahdin mukana ja erityisesti Ville Valavuon kitarointi räjäyttää potin lopullisesti. Ei saatana mitä menoa, harvoin jaksaa jalka naputtaa mukana koko levyn ajan, mutta Powerdosen kanssa homma menee juuri näin. Eniten alkuun arvelutti sopeutuminen Jori Sara-ahon ääneen, mutta enää levyä ei osaisi edes kuvitella ilman Jorin "Bruce Dickinson" vokaaleja. LP:n molempien puolien avausraidat ovat ns. hittibiisejä ja levyn tarttuvimpia ralleja, mutta mitä enemmän levyyn jaksaa tutustua niin kokonaisuus kantaa alusta loppuun. Täyttä tykitystä! Ai niin levyn on julkaissut Svart Records.
